Olin villi ja otin blogin. Saa nähdä, milloin innostun kirjoittamaan tähän. Toivottavasti tälle ei käy kuten hankkeilleni toisinaan - aloitan hengessä ja lopetan lihassa eli suomeksi ilmaistuna aloitan innolla, mutta lopetan nopeasti. Sanonnat eivät vastaa toisiaan aivan täysin, mutta minun on pakko, siis todellinen pakko, käyttää entiseen elämääni kuulunutta kaanaan kieltä.

Lukijat ovat tervetulleita. Kirjoitan kun inspiraatio yllättää. Se usein todella yllättää: saan ajatuksia kirjoituksista usein keskellä yötä, automatkalla, kesken oppitunnin, lenkillä, uimahallissa tai missä vain, missä en ole tietokoneen lähellä. Jos inspiraatio iskee koneella ollessa, varmimmin jään tekemään jotain muuta ja hetken kuluttua en muista lainkaan, mistä minun piti kirjoittaa. Valitettavasti myös perfektionismi vaivaa minua. En ole ikinä tyytyväinen lopputulokseen. Saa nähdä, kuinka tälle käy.Toivoisin, että hyvin, sillä minulla olisi paljon sanottavaa.