maanantai, 4. syyskuu 2006

Eilen, tänään ja huomenna

Miksi olen näin laiska? Tulin tähän koneelle tehdäkseni uskonnon esseen, jonka dead-line on huomenna, loppuun, mutta mitä teen? Päivitän blogiani. Toki sitä on hyvä tehdä joskus - mikäli joku edes lukee tätä, mutta... On pakko tunnustaa, että olen tyhmä, laiska ja saamaton. Viikon päästä on ruotsin yo-kuuntelu ja en ole lainkaan kerrannut sanoja. No, menköön omalla painollaan.

Kirjoitukset lähestyvät hyvin, hyvin uhkaavasti, ja lukemiseni on ollut hyvin, hyvin huonoa. Etenkin lyhyt matikka pelottaa, sillä en ole laskenut juuri ollenkaan. En muutenkaan ole siinä kovin hyvä; vaikka kursseista onkin tullut kiitettäviä, ovat opettajat nostaneet lähes joka ikisen numeron ylöspäin. Oikeasti en ole ikinä saanut lukiossa matematiikan, siis lyhyen, kokeesta kiitettävää numeroa. Olen tyhmä, että edes menen kirjottamaan sen! Kirjoitan sen kuitenkin ylimääräisenä, joten huonosti mennyt, ylimääräinen lyhyt matematiikkaa ei luultavasti kiinnosta kuin sukulaisia. Saisinko jostain matikkapään?

Matematiikkaa osaava poikaystävä ei ole ollut lainkaan avuksi, päinvastoin. Hän ei ymmärrä, miksi minä en ymmärrä kaikista yksinkertaisimpia laskuja, enkä minä ymmärrä, miksi hän ei ymmärrä, eikä hän ymmärrä, miksi minä en ymmärrä, ettei hän ymmärrä. (Tuon olisi ehkä voinut kirjoittaa laittamalla sanan ymmärrä potenssiin seitsemän) Joissakin laskuissa hänestä on ollut apua, mutta yleisesti ottaen yhteistyömme ei toimi. En myöskään ymmärrä, jos isä, matematiikanopettajasta puhumattakaan, yrittää neuvoa minua. En ymmärrä valitettavasti itsekään - enkä ymmärrä varsinkaan sitä, miksi olen menossa kirjoittamaan matematiikkaa. Tavallaan pidän siitä, mutta se on kuitenkin minulle liian vaikeaa. Minulla ei ole lainkaan luontaisia kykyjä.

Kärsin taas naistenvaivoista, joten en edes voisi lukea. Se on hyvä tekosyy. Muistan kuulleeni, että stressi vaikuttaisi kuukautiskiertoon. En tiedä, onko se totta, mutta nyt kun stressaan kirjoituksista, kuukautisetkin alkoivat viikon etuajassa. Sama juttu oli viime talvena, kun jännitin vanhojen tansseja ja inssiä. Voi olla, että kyseessä on vain sattuma.

Viikonloppu oli ihan mukava. S kutsui minut kylään. Siellä oli myös pari muuta tyttöä, joita en tuntenut, mutta ylitin itseni ja sain puhuttua heidän kanssaan. Oikeastaan oli kiva ilta. Keskustelimme myös kaikkea vakavaa; minun pn pakko myöntää, että menin vaikeaksi, kun puhe kääntyi uskontoon. Mietin, voisinko kertoa, että olen ollut uskossa, mutta en tehnyt sitä. Oikeastaan edes S ei tiedä asiasta, sillä tutustuimme silloin, kun minulla oli menossa pahin kriisivaihe uskon suhteen. Välillä tekisi mieli kertoa asiasta, mutta toistaiseksi koen sen vielä suhteellisen henkilökohtaisena asiana.

Nyt ahkeroimaan... toivottavasti.

perjantai, 18. elokuu 2006

Naisten juttuja ja vielä ruotsia.

Kuukautisten alkamisen sanotaan olevan suuri asia tytön elämässä. Varhaismurrosikäisten tyttöjen lehdissä kehoitetaan järjestämään tuon tapahtuman kunniaksi juhlat: pyydä äitiäsi leipomaan täytekakku ja syökää sitä koko perhe! Naiseksi tulo on juhlan arvoinen asia!

Aina naiseksi tuleminen ei ole iloinen asia; näin voi olla etenkin, jos saavuttaa sukukypsän iän varhain. Ruotsalainen Aftonbladet-lehti kertoo verkkosivuillaan (http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/story/0,2789,835308,00.html) tyttöjen saavan ensimmäiset kuukautiset yhä aikaisemmin. Sivulla on myös haastateltu tyttöjä, joiden kuukautiset ovat alkaneet nuorena, noin 10-vuotiaina.

Salattu totuus on se, että minäkin olin 10-vuotias, kun sain ensimmäiset kuukautiset. Sivulla kerrotut tarinat voisivat osin olla omiani; minäkin häpesin kuukautisia valtavasti. Onneksi luokan pojat eivät saaneet asiaa selville, että en ikinä uskaltanut vaihtaa sidettä koulussa enkä onneksi ikinä vuotanut läpi, mutta silti tunsin olevani todella erilainen. Olin muita pidempi, minulla on suuremmat rinnat ja - tämä on vieläkin hieman kiusallista sanoa - karvoitusta. Ehkä juuri aikaisen murrosiän takia ihannoin edelleen lyhyitä ja pienirintaisia naisia. Onneksi jäin silti suhteellisen lyhyeksi ja rintanikin ovat juuri ja juuri A-kokoa.

Vaikka kuukautisten saamisesta on jo yli 8 vuotta, muistan yhä sen päivän. Heräsin aamulla ja huomasin vuotaneeni. Voi vain kuvitella, millainen järkytys se oli neljäsluokkalaiselle tytölle. Vaikka hetken pelkäsin olevani sairas, tajusin silti, mitä oli tapahtunut. Se vain tuntui epäuskottavalta: eiväthän "ne" voisi alkaa näin nuorena! Kaikista vaikeinta oli kertoa asiasta äidille; kavereille en edes uskaltanut puhua asiasta mitään.

Olen vasta viime vuosina uskaltautunut puhumaan ystävien kanssa kuukautisista. Kun olen maininnut, kuinka vanhana - pitäisi ehkä kirjoittaa nuorena - ne alkoivat, olen saanut osakseni muutamia kauhisteluja, mutta jotkut ovat myös sanoneet, että olivat itse samanikäisiä. Olen hämmästynyt siitä, sillä 10-vuotiaana luulin todella olevani ainoa, jolla on kuukautiset. Nyt olen huomannut, etten loppujen lopuksi ollutkaan sen kummallisempi.

Jos saisin päättää itse, olisin kuitenkin viivyttänyt murrosiän alkua muutamalla vuodella. Jotkin ystäväni ovat kertoneet, kuinka he todella odottivat murrosiän merkkejä. Minulla se oli päinvastoin: järkytyin, kun suunnilleen yhdeksänvuotiaana huomasin, että rintani alkoivat kasvaa. Tunsin itseni erilaiseksi, koska olin pidempi kuin muut. Murrosikä ei minulle ollut todellakaan odotettava asia. Sitä se olisi voinut olla ehkä muutaman vuoden päästä, mutta ei silloin.

10-vuotiaana olin kuitenkin henkisesti aivan lapsi. En ollut juuri lainkaan kiinnostunut pojista, enkä edes tainnut tietää, mitä sana "seksi" tarkoitti. Tietenkään moisten asioiden ei mielestäni tule edes kuulua sen ikäisen maailmaan, mutta olin todella lapsi naisen vartalossa. En edes tiennyt tarkkaan, miksi kuukautiset ovat.

Pääasia on tietenkin, että murrosikä tuli. Ei olisi sen helpompaa olla 18-vuotias, joka ei ole saanut kuukautisia ainakaan ilman lääkkeitä. Minusta tuli nainen varhain, mutta pitäisi kai olla onnellinen, että edes tuli.

perjantai, 18. elokuu 2006

Jos haluatte tietää minusta

Nimi: Aino
Pituus: 159 cm
Kengännumero: 36
Hiustenväri: tummat
Sisarukset: veljet ♥

VIIMEISIN
Kappale, jonka kuuntelit: Apulanta - Armo
Kappale, joka on juuttunut päähäsi: mm. edellä mainittu
Henkilö, jolle soitit: Jukka
Henkilö, joka soitti sinulle: isi
Tv-show, jonka katsoit: en edes muista
Henkilö, jota ajattelit: Jukka

VASTAAN VAI PUOLESTA
Kaukosuhteet: en ole kokeillut, mutta puolesta kai
Hyväksikäyttö: Vastaan
Itsemurha: en voi kokemuksen perusteella sanoa muuta kuin että vastaan.

Ihmisten tappaminen: Vastaan!
Homo- ja lesbosuhteet: puolesta
Saippuasarjat: katsokoon ken haluaa


KUINKA MONTA
Kertaa olet ollut rakastunut? Yhden
Kertaa sydämesi on särkynyt? muutaman
Sydäntä olet särkenyt? En varmaan montaa...
Tyttöä olet suudellut? en ketään
Poikaa olet suudellut? yhtä ♥
Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? ehkä kolme
Asiaa kadut menneisyydessäsi? olisihan niitä, mutta katuminen ei auta.

AJATTELETKO OLEVASI
Hauska? juu
Ystävällinen? toivon olevani
Huolehtiva? liiankin
Suloinen? nojaa

SUOSIKKI-
Mies ja naisnäyttelijä: ihan sama!
Karkki: salmiakki
Sarjakuva/piirroselokuva: enpä tiedä
Väri(t): punainen
Viikonpäivä: viikonloppu
Inhokkipäiväsi: maanantai
Kukka: ruusu
Koru: hmm, sormus
Kesä/talvi: molemmat. ehkä jopa enemmän talvi.

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
Nukkui sängyssäsi: jos minua ei lasketa, niin jukka.
Näki sinun itkevän: jukka
Sai sinut itkemään: äiti
Oli kanssasi elokuvissa: Miia
Huusi sinulle: äiti. oon niin teini.
Lähetti sinulle sähköpostia: Hanna.

OLETKO KOSKAAN...
Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä: Olen
Ollut julkisella paikalla yöpuvussa: Olen

Pitänyt jonkun salaisuuden: Kyllä
Itkenyt elokuvan aikana: hyvin usein.
Suunnitellut viikkosi tv-ohjelman perusteella: en
Ollut esiintymislavalla: monesti.
Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta: hyvin usein. olisi niin paljon helpompaa olla mies.

YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?: en. ihastumiseen kyllä.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta?: joo, pari.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? luottamus

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri?: eiiii
Mitä kieliä osaat?: suomi, englanti, ruotsi, saksa, venäjä ja vähän italiaa
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi: sänky...
Asia, josta pidät itsessäsi vähiten: maha :D
Kamalin tunne maailmassa: pelko ja syyllisyys
Ketä rakastat: jukkaa, perhettä ja ystäviä
Ketä kaipaat: näitä riittää

SINÄ
Lempinimet: ei ole
Nimesi alkukirjaimet: AHMR
Kuinka vanhalta näytät?: nuoremmalta kuin olen
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt?: toivotttavasti ikäiseni
silmälasit/piilolinssit: slmälasit
Onko sinulla lemmikkejä?: ei


 

sunnuntai, 13. elokuu 2006

Blog blog sanoi blogipallo

Olin villi ja otin blogin. Saa nähdä, milloin innostun kirjoittamaan tähän. Toivottavasti tälle ei käy kuten hankkeilleni toisinaan - aloitan hengessä ja lopetan lihassa eli suomeksi ilmaistuna aloitan innolla, mutta lopetan nopeasti. Sanonnat eivät vastaa toisiaan aivan täysin, mutta minun on pakko, siis todellinen pakko, käyttää entiseen elämääni kuulunutta kaanaan kieltä.

Lukijat ovat tervetulleita. Kirjoitan kun inspiraatio yllättää. Se usein todella yllättää: saan ajatuksia kirjoituksista usein keskellä yötä, automatkalla, kesken oppitunnin, lenkillä, uimahallissa tai missä vain, missä en ole tietokoneen lähellä. Jos inspiraatio iskee koneella ollessa, varmimmin jään tekemään jotain muuta ja hetken kuluttua en muista lainkaan, mistä minun piti kirjoittaa. Valitettavasti myös perfektionismi vaivaa minua. En ole ikinä tyytyväinen lopputulokseen. Saa nähdä, kuinka tälle käy.Toivoisin, että hyvin, sillä minulla olisi paljon sanottavaa.